Ei kannata tykätä porkkanoista

24.10.2020

... mutta kannattaa todella pitää siitä, mitä tekee. Lopputuloksen kannalta vaikutus on valtava.

Liikunnallisen tai taiteellisen harjoittelun kannalta motivaatiolla on karkeasti ilmaistuna kaksi funktiota. Ensinnäkin motivaatio ohjaa käyttäytymistä. Jos sinua aidosti motivoi vaikkapa jonkin taidon oppiminen, alat käyttäytyä tuon tavoitteen saavuttamiseksi. Toisekseen se antaa kuvaannollisesti ilmaistuna käyttäytymiselle energiaa. Se on syy sille, että joku viettää tuhansia tunteja jonkin asian parissa tullakseen siinä paremmaksi. Motivaatio on prosessien ja toimintojen keskinäinen sulautuma, jonka yhteinen ydin on toteutustapa – tietty käyttäytymismalli, jonka henkilö valitsee johtopäätöksenä odotettavissa olevasta seurauksesta. Motivaatio on laajalti tutkittu ilmiö ja sille on löydetty monenlaisia ilmenemismuotoja.

Yksilön motivaation suuntautumisen eli orientaation voi jakaa neljään ryhmään (jaotteluita on useita, mutta pidän tästä):

  1. Tehtäväorientaatio: Yksilön intentiot ovat itseohjaavia ja omatoimisia. Yksilö on kiinnostunut toiminnasta tai tehtävästä. Tehtäväorientaatiota pidetään ainoana tilana, jossa tehokasta oppimista voi tapahtua.
  2. Riippuvuusorientaatio: Yksilö on riippuvainen sosiaalisen ympäristönsä reaktioista. Tällöin harjoittelija saattaa esimerkiksi pyrkiä saamaan tunnustusta joukkuetovereiltaan, puolisoltaan tai opettajiltaan.
  3. Minäorientaatio: Yksilön intentiot ovat minän vahvistamisessa tai erilaisten puolustusten keksimisessä. Tämä orientaatio saattaa myös olla pyrkimys selittää epäonnistumista.
  4. Luopumisorientaatio: Yksilö pyrkii kaikin keinoin eroon kohteena olevasta aktiviteetista. Yksilö pyrkii olemaan osallistumatta toimintaan.

Tehtäväorientoituneen mielen kulmakiviä ovat autonomia, koettu pätevyys ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus. Näiden tekijöiden painottaminen toiminnassa lisää sisäistä motivaatiota ja tehtäväorientaatiota. 

  1. Autonomia tarkoittaa ihmisen tunnetta siitä, että hänellä on mahdollisuus vaikuttaa itse esimerkiksi hänen omiin harjoituksiinsa vaikkapa lajivalinnan, harjoitusmäärän, harjoitusmuodon tai muun toimintatavan valitsemisen muodossa. 
  2. Pätevyys tarkoittaa ihmisen uskoa hänen omien kykyjensä riittävyyteen esimerkiksi jonkin harjoitteen suorittamisessa. Jos hän yleisesti kokee olevansa vaikkapa liikunnassa hyvä, pätevyydentunne liikuntaan liittyvissä harjoitteissa on suuri. Omaan taitotasoon ja osaamiseen suhteutetut tehtävät ovat avainasemassa pätevyyden kokemisessa. 
  3. Sosiaalinen yhteenkuuluvuus tarkoittaa ihmisen tuntemusta siitä, että hän kuuluu olennaisesti kulloinkin kyseessä olevaan sosiaaliseen piiriin tai ryhmään. Liikuntaryhmät, esimerkiksi urheilujoukkueet, vetävät ihmisiä puoleensa juuri tämän yhteenkuuluvuuden tunteen takia.

Lukemattomat tutkimukset liikunta- ja kilpaurheilualalla ovat osoittaneet, että tehtäväorientoitunut mieli ja sen rakennuspalikat ovat keskeisimmät tekijät oppimisen, toiminnan parissa viihtymisen ja pysyvyyden kannalta. Lienee tarpeetonta sanoa, mutta aikaisemmassa blogikirjoituksessani puitu usko omaan lahjakkuuteen tai lahjattomuuteen vaikuttaa varsin negatiivisesti tehtäväorientaatioon. Motivaatiotutkimusten mukaan erilaiset riippuvuus- ja minäorientaation muodot ovat yhteydessä esimerkiksi toiminnan lopettamiseen, epäoptimaalisten harjoittelustrategioiden valintaan ja toiminnassa koettuihin negatiivisiin tuntemuksiin. 

Omaa toimintaa ei siis kannata pitkällä aikavälillä perustella esimerkiksi jonkin tietyn palkinnon tai pelkän itsekehityksen kautta. Tämä voi tietysti tuntua vähän nurinkuriselta ja hankalalta, sillä monen toiminnan perustelu saattaa olla juurikin kehitykseen pyrkiminen. Silti, mikäli prosessi ja itse tehtävä sellaisenaan kehityksestä riippumatta ei miellytä, on sillä useimmiten negatiivinen vaikutus motivaatioon, ja sitä kautta kehitykseen.

Vaikuttaa siltä, että yksilö jaottelee onnistumisen tai epäonnistumisen tekijät joko yksilön ulkopuolisiksi tai yksilössä itsessään oleviksi. Näitä kausaaliattribuutioita on mahdollista arvioida myös niiden ajallisuuden ja dynaamisuuden mukaan; ovatko syytekijät pysyviä vai tilapäisiä, ja voiko niihin vaikuttaa vai ei. Yksilön ensisijaisesti tärkeinä pitämiä lopputulokseen vaikuttavia syitä ovat kyvyt, ponnistelu, tehtävän vaikeus ja sattuma. 

Mikäli toiminnan tulos on myönteinen ja yksilö kokee saavuttaneensa sen nimenomaan omien yritystensä kautta, tunnekokemus ilmenee myönteisenä. Jos taas lopputulos on ristiriitainen tärkeimpien syytekijöiden kanssa, tunnekokemus on kielteinen, Jos yksilö siis kokee, ettei hänen ponnistelunsa tai mikään muukaan hänen toimintansa vaikuta lopputulokseen, on ymmärrettävää, ettei motivaatio voi juuri pysyä myönteisenä, Sama ilmiö tapahtuu, vaikka lopputulos on myönteinen, mutta yksilö kokee onnistumisen tapahtuneen sattumalta. Jos taas myönteinen lopputulos nähdään seurauksena yksilön omista ponnisteluista, pysyy motivaatiokin myönteisenä. 

Hyvä esimerkki tästä on harjoittelija, joka sanoo, että "hän ei ikinä voi oppia käsinseisontaa, koska kukaan heidän perheessäänkään ei ole akrobaattinen". Tällaisessa esimerkissä käy ilmi, että harjoittelija uskoo, että syy hänen epäonnistumiselleen on sekä pysyvä että hänen vaikutusmahdollisuuksiensa ulkopuolella. Sisäinen mekanismi on armoton, ja on helppo ymmärtää, miksi tällainen ajatusmalli todella estää käsinseisontaharjoittelun yrittämisen.

Urheilija, opiskelija tai harjoittelija: Mieti, pidätkö todella siitä, mitä käytännössä teet harjoituksissasi? Jos et, voisitko jotenkin kohentaa tilannetta? Pyri järkeilemään onnistumisen tai epäonnistumisen syyt niin, että ymmärrät niiden olevan sekä tilapäisiä että vaikuttamismahdollisuuksien piirissä. Kasvata kaikin keinoin koetun autonomian, koetun pätevyyden ja koetun sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tuntemuksia.

Valmentaja, opettaja tai esimies: Mikäli olet koulu- tai järjestötasolla töissä, vähennä kilpailuja ja arvomerkkejä sekä muita vastakkainasetteluita, tai ainakin vähennä niiden merkitystä. Taito- ja taidealojen harjoittelussa opettajan tulee alusta lähtien korostaa sisäisiä, tehtäväorientoituneita syitä toimintaan osallistumiselle. Kasvata kaikin keinoin oppilaiden tai harjoittelijoiden koetun autonomian, koetun pätevyyden ja koetun sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tuntemuksia.

  • Lähteet:
  • Heckhauser: Motivation and Action
  • Jaakkola: Liikuntataitojen oppiminen ja taitoharjoittelu
  • Kuusinen (toim.): Kasvatuspsykologia
  • Nurmi & Salmela-Aro (toim.): Mikä meitä liikuttaa: Modernin motivaatiopsykologian perusteet
  • Weiner: Human Motivation: Metaphors, theories and research 
  • Yrjönsuuri: Opiskelutaito