Lahjakkuus ja mitä siitä kannattaa tietää

26.08.2020

Kohei Uchimura, kaikkien aikojen menestynein telinevoimistelija, joka on tunnettu erityisen puhtaasta suoritustekniikastaan. Uchimuran lapsuudenaikainen valmentaja uskoi valmennettavansa menestyksen syyn olevan tinkimättömyys ja periksiantamattomuus arkipäiväisissä harjoituksissa.

Kansanomaisesti lahjakkuudesta puhutaan ominaisuutena, jonka yksilö omaa jo syntyessään. Se olisi siis hänen "syntymälahjansa", ja se koetaan jotenkin periytyvänä.

Liikuntatieteellisessä kirjallisuudessa "lahjakkuus" erotellaan lajinomaiseen fyysiseen lahjakkuuteen(pituus, mittasuhteet ms.), harjoitettavuudeen(harjoitusvasteen siirtyminen) ja oppimiskykyyn(kognitiivinen lahjakkuus). Tunnistettuja lajinomaisia lahjakkuustekijöitä ovat esimerkiksi lihassolujen tyyppi(periytyvyys osittaista), musikaalisuus(periytyvyys osittaista) ja näkökyky(periytyvyys osittaista)

Tunnettuja lahjakkuus- yms. malleja ja selittäviä tekijöitä (HUOM. Kussakin mallissa huomattavia ongelmia luotettavuuden ja tutkittavuuden osalta.) ovat Renzullin malli (1986, mallissa kolme tekijää: keskitason ylittävä älykkyys, motivaatio ja luovuus), Gagnen malli (1985/2007 mallissa lahjakkuuskomponentit syntymälahjakkuus ja systemaattinen harjoittelu + katalyytit), Gardnerin moniälykkyysmalli (seitsemän eri älykkyyden lajia) ja Malcolmin mukaelma 10 000 tunnin säännöstä (10 000 tuntia hyvää harjoittelua = ekspertti).

"Tunnistamisen tekee vaikeaksi lahjakkuuden ilmenemisen dynaaminen ja moniulotteinen luonne sekä se, että nuorilla aikaisin havaittavat lahjakkuuden piirteet eivät välttämättä säily samana murrosiän aikana (Vaeyens ym. 2008). Abbott & Collinsin (2002) mukaan lahjakkaaksi todetun esimurrosikäisen ominaisuudet eivät automaattisesti jalostu erityisosaamiseksi aikuisiällä johtuen nuorien yksilöllisestä kypsymisestä ja kehityspotentiaalin määrästä. On myös viitteitä, että monet aikuisiän menestykseen vaadittavista ominaisuuksista esiintyvät yksilössä vasta murrosiän lopussa (Bloom 1985; Vaeyens ym. 2008). "

Toisin sanoen, kun menestyneitä kilpaurheilijoita on tutkittu, ei ole pystytty löytämään tiettyä menestyksen selittävää tekijää. Loppupäätelmänä on tällöin oltava: Lahjakkuus ei voi olla sitä, miten siitä kansanomaisesti puhutaan.

Harjaantuneisuus lahjakkuuden sijaan

Mikä sitten olisi oikea termi? Olisi hyvä puhua esimerkiksi asiantuntijuudesta tai harjaantuneisuudesta, jos jonkun poikkeuksellisesta taidosta on pakko puhua. Näkökulma asiantuntijuuteen tai harjaantuneisuuteen on kuitenkin se, että selittävin tekijä hyvään osaamiseen tai korkeaan suoritustasoon löytyy jostain muualta kuin periytyvästä tekijästä.

Entä nopealta vaikuttava oppiminen? Siirtovaikutus, liikuntatieteiden hyvin tuntema ilmiö, tuntuu selittävän asiaa hyvin. Vaikka siirtymä ihmisten oppimien asioiden välillä on pääosin huono, nopealta vaikuttavassa oppimisessa voidaan todeta, että jokin tekijä, harrastus tai tapa ihmisen henkilöhistoriassa on riittävän lähellä uutta opittavaa asiaa, jotta siirtovaikutusta ilmenee.

Kasvatustieteiden pohjalta voidaan todeta, että on mahdollista olla kognitiivisesti taitava. Oppimisstrategian valinta vaikuttaa valtavasti oppimiseen ja motivaatioon. On tärkeää ymmärtää, että usko lahjakkuuteen menestyksen selittävänä tekijänä heikentää tuloksia, kun taas puolestaan usko harjoitteluun menestyksen selittävänä tekijänä vahvistaa yksilön uskoa hänen omaan toimintaansa.

Ongelmat lahjakkuusnarratiivissa

Motivaatio-ongelmat muodostuvat esteeksi yksilötasolla, mikäli kerrotaan lahjakkuus-tarinaa ja lapsitähteys ennustaa ainoastaan aikaista lopettamista. Esimerkiksi Suomessa juniorimaajoukkuepaikka jalkapallossa ennustaa huonosti jalkapalloammattilaisuutta, motivaatio ja innostus jalkapalloa kohtaan ennustaa ammattilaisuutta paremmin.

Suosituksissa kehotetaankin mahdollistamaan monia reittejä harrastuksen tai toiminnan jatkamiseen, sillä "lahjakkaisiin" panostaminen tuottaa nurinkurisia efektejä.

Myös järjestötasolla opettajien asennoitumisen aiheuttamat efektit ongelmallisia, mikäli kerrotaan lahjakkuus-tarinaa.

Tutkimukset matematiikanopetuksesta osoittavat, että opettaja alkaa opettamaan huonommin, jos hänelle kerrotaan oppilaiden olevan "lahjattomia" matematiikassa. Minäkäsitys on taitotason sijaan suurin vaikuttava tekijä matematiikan jatko-opintoihin hakeutumiseen. Tasoryhmien vaikutus oppilaisiin ei olekaan toivotunkaltainen vaan päinvastainen.

Suhteellisen iän efekti eli alkuvuodesta syntyneiden menestys kertoo osaltaan siitä, että "lahjakkaita" urheilijoita on valittu parempaan valmennukseen sekä kilpa- että harrasteurheilussa huomattavan nuorella iällä. Kiinan pöytätennismaajoukkueessa 9/10 pelaajista on syntynyt alkuvuodesta, suurin osa tammikuussa. Tilanne on sama jopa nuoriso-urheilussa Suomessa.

Suosituksia

"En ole koskaan osannut asiaa X." En suosittele edellä mainittua kenenkään henkilökohtaiseksi ajatusmalliksi. Jos kuulet tämän lauseen, hälytyskellojen pitäisi soida. Parempi selitys osaamattomuudelle on, että kyseinen henkilö ei ole koskaan harjoitellut kyseistä asiaa. Osaamattomuus ei kerro oppimismahdollisuuksista mitään.

"Olet niin lahjakas, sinusta tulee varmasti tanssija/matemaatikko/jalkapalloilija." En suosittele edellä mainittua lausetta käytettäväksi, sillä efekti on luultavasti aikainen lopettaminen.

Keskity motivaation kasvattamiseen tai olosuhteiden parantamiseen, oppilaiden tai itsesi osalta. Näillä seikoilla on tutkitusti positiivisia vaikutuksia harjoittelumenestykseen.

Jos olet koulussa tai järjestössä töissä, lopeta taso- ja ikäryhmät tai lievennä niiden vaikutuksia. Taso- ja ikäryhmät aiheuttavat pahaa mieltä ja heikentävät motivaatiota. Huomaa myös opettajan vaikutus asiaan.

Järjestä aloittelijoille parhaat opettajat.

Keskity motivaation kasvattamiseen tai olosuhteiden parantamiseen oppilaiden tai opettajien ja ohjaajien osalta. Vaikutukset ovat tutkitusti positiiviset.