Polku ammattilaisuuteen

26.08.2020

"Löysimme tutkimuksessa peräti 62 erilaista polkua olla mukana urheilussa, vaikka keskityimme vain muutamaan muuttujaan ja niiden yhdistelmiin. On siis aika turhaa keskustella vain varhaisesta tai myöhäisestä erikoistumisesta vaihtoehtoina.

Lisäksi tutkimuksessa havaittiin, että intensiivisesti harrastavat nuoret olivat alakouluiässä olleet mukana monissa eri lajeissa. Tutkimus ei tukenut näkemystä, jonka mukaan kilpaurheilussa edistyminen edellyttäisi keskittymistä vain yhteen lajiin."

Lajikulttuuriin kasvaneet olivat sosiaalistuneet tiettyyn lajiin perheensä kautta. Perheessä oli ollut lajin harrastajia tai toimihenkilöitä. Lajikulttuuriin kasvamisen kautta nuoret kehittyivät varhain ja saivat etulyöntiaseman ikäluokkaurheiluun, vaikka harrastivat myös muita lajeja. Yleisesti tarina on tyypillinen kilpaurheilussa.

Urheilutaiturit puolestaan olivat puuhanneet paljon omatoimisesti ja eri lajien parissa. He olivat kehittyneet osin piilossakin urheilujärjestelmältä. He olivat sosiaalistuneet urheiluun laajemmin ja heillä oli paljon mahdollisuuksia hyödyntää potentiaaliaan urheilussa. Menestys saattoi olla äkillistäkin.

Ajelehtijat olivat urheilijoita, jotka vaikuttivat olevan mukana urheilussa rutiininomaisesti, vailla erityistä menestystä, polun käännekohtia tai selkeitä valintoja. Esimerkiksi joukkuelajeissa osa ajelehti mukana joukkueen toiminnassa, kestävyyslajeissa taas urheilijaksi kasvamisen valinnat saattoivat olla vielä edessäpäin.

Kiinnikurojien polussa urheilijat olivat vaihtaneet päälajiaan ja siten joutuneet aloittamaan uuteen lajiin sosiaalistumisen alkutaipaleelta. Polku on erityisen haastava ikäluokkaurheilussa, jossa lajinvaihtajat tai lajiin myöhään mukaan tulevat joutuvat epäedulliseen asemaan muihin verrattuna.